perjantai 28. helmikuuta 2014

Kohtaamisia

Eeva Rohaksen kirjoittama romaani Syvä pää kertoo kolmen eri henkilön tarinan: Teini-ikäisen uimarin Fannyn, kolmikymppisen Susannen, sekä Fannyn isän Janin tarinan.

Huippulahjakkaan Fannyn uintiura päättyy yhtäkkiä nöyryyttäviin uintikisoihin. Hänen päässään pyörii paljon sekavia ajatuksia, epävarmuutta ja paineita uinnista sekä siitä, mitä muut ajattelevat. Päättäväinen Fanny vaikuttaa perfektionistilta. Kaikessa täytyy olla paras, ja kaikki täytyy tehdä kunnolla, mutta heti yhdenkin epäonnistumisen jälkeen luovutetaan.

Susanne on kohta keski-ikäinen sinkku. Hän asuu vielä kotonaan vanhempiensa luona. Siivoojan töitä tekevä Susanne pohtii elämäänsä ja suhteitaan. Hän päättää hankkia itselleen reborn-nuken, joka on aivan kuin oikea vauva. Hän hoitaa nukkea, tuudittaa sitä ja pitää kuin omana lapsenaan.

-Sinä olet fiksu tyttö. Miksi sinun täytyy keksiä tällaista hulluutta itsellesi? 
-Ei se ole hulluutta
-On minusta. Laittaa nyt rahaaa nukkeen
-Se on reborn-vauva, Susanne korjasi
-Mikset hommaa oikeaa?
Susanne veti kasvoilleen ohuen hymyn.
-Se on oikea. Oikea taideteos.

Eläinlääkäri Jan on Fannyn isä. Fannyn äiti on kuollut, joten Jan on yksinhuoltajaisä. Ilman kumppania eläminen ei ole helppoa, ja Jan kaipaa rakkautta. Kun Fanny lopettaa uinnin, se tulee Janille suurena yllätyksenä. Hän yrittää saada Fannyn takaisin altaalle, mutta tyttö on päättänyt todellakin olla menemättä enään veteen.

Nämä kolme henkilöä kohtaavat lomalla auringon alla, kun Susanne päättää palata entisen miesystävänsä luokse, ja Fanny ja Jan lähtevät rentoutumaan lämpimään. Jan tutustuu kauniiseen yksinhuoltajaäitin, Susannaan. Fanny pohtii valintojaan, samalla kun hän yrittää saada kirjoitettua äidinkielen tekstiä. Susanne palaa töihin hotellin kioskille. Hotellilla henkilöt kohtaavat eri tilanteissa, eikä epävarmuudelta ja tietämättömyydeltä vältytä.

Vesi kimaltaa. Miltähän tuntuisi aurinko olkapäillä, ja pinnan alla veden hiljaisuus? Fanny pysähtyy miettimään. Tai kämmenmiekan sivallus vedenkalvon läpi ja sata metriä niin kovaa kuin jaksaa? Ei, hän lisää mielessään heti perään. En mene veteen enään koskaan.

Kirja kuvaiee tapahtumia, tunteita, sekä ajatuksia paljon. Siinä kuvaillaan mielestäni ehkä liikaakin, jolloin lukemisesta tulee hieman tylsää ja juoni ei etene. Kuvaileminen on onnistunut kuitenkin henkilöiden kohdalla. Janin, Susannen ja Fannyn ajatukset tulevat selviksi, ja se auttaa tarinan ymmärtämisessä. Itse uimarina pystyn myös samaistumaan Fannyyn, mikä teki lukemisesta mielenkiintoisempaa

Syvä pää käsittelee paljon tunteita. Erilaisia tunteita, mutta enemmänkin negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Paineita tulevaisuudesta ja siitä, ehtiikö kaiken haluamansa saavuttaa elämässä. Kaipuuta menneisyyteen ja vanhoihin aikoihin. Myös itsensä etsimistä ja oman juttunsa löytämistä, erityisesti Fannylla. Ajatuksia onnistumisesta ja pelkoa epäonnistumisesta.

Kirja yhdistää onnistuneesti nämä kolme henkilöä ja heidän elämäntilanteensa. Kirja huipentuu Janin, Fannyn ja Susannen kohtaamiseen sekavissa ja huolestuneissa merkeissä, kun Janin uuden naisystävän Susannan lapsi päätyy hoitoon Susannelle. Tiedossa on väärinkäsityksiä ja epävarmuutta.


1 kommentti:

  1. Teksti oli tosi selkeä ja siitä ymmärsi, että mistä kirjassa on kyse. Esittelyksi se oli tosi hyvä, koska kirjasta ei kuitenkaan kerrottu liikaa, niin lukemisen maku ei lähde pois, mutta tarpeeksi herättämään lukijan mielenkiinnon kirjaa kohden. Lukukappaleet olivat myös hyviä ja niitä oli sopivasti. Henkilöt ja heidän väliset suhteet oli esitelty hienosti, mutta omia ajatuksia, joita kirja sinussa herätti olisi voinut olla enemmän.

    Virkkeet ja kappaleet olivat sopivan pituisia. Tekstin otsikko olisi voinut ehkä olla hieman houkuttelevampi.

    VastaaPoista