Se on ohi nyt

Siinä se nyt on. Äidinkielen päättötyö. Taas yksi taakka harteilta on saatu pois. Kesä lähenee ja koulutyöt, projektit, sekä kokeet jäävät taakse. Helpotus. Sana, joka kuvaa tunteitani tällä hetkellä parhaiten.

Päättötyön tekeminen oli kuitenkin helpompaa kuin luulin. Yleensä tekstejä kirjoittaessani minulla saattaa kestää tunteja, ennen kuin keksin hyvän aiheen, tai saan kasattua ajatukseni edes jollain lailla järkevän kuuloisiksi. Tyhjän paperin tuijottaminen on kirjoittamisessa kaikkein turhauttavinta. Tällä kertaa en joutunut kuitenkaan siihen tilanteeseen juuri missään vaiheessa. Kirjoittaminen sujui hyvin ja tekstit syntyivät lähes itsestään. Nuoruus aiheena,oli ihana ja siitä oli helppo kirjoittaa, sillä se on niin lähellä tällä hetkellä. 

Teksteistä onnistunein on mielestäni asiateksti. Pidinkin sen kirjoittamisesta, sillä aihe oli ajankohtainen ja tuttu  minulle. Asiatekstien kirjoittaminen on minulle muutenkin mieleisintä, sillä silloin saa kirjoittaa faktoja, ja tarkastella aihetta eri näkökulmista. Omasta mielestäni myös runoni onnistui. Sain siihen koottua omia ajatuksiani nuoruudesta, jota tällä hetkellä elän. Romaaniesittely on teksteistä ehkä vähiten onnistunein, mutta olen siihenkin tyytyväinen. Omat lukukokemukseni olisin voinut kertoa paremmin.

Olen positiivisesti yllättynyt, että sain päättötyön valmiiksi jo reilusti ennen palautuspäivää. Odotin, että sen valmistuminen menisi viimeisille minuuteille, mutta onneksi niin ei käynyt. Olen saanut hyvää ja rakentavaa palautetta Hillalta ja Leenalta, joista on ollut hyötyä tekstien viimeistelyssä. 

Äidinkielen päättötyön valmistuminen on taas yksi askel lähemmäs peruskoulun päättymistä. Yksi askel lähemmäs haikeata päivää, jolloin aikani sykkiläisenä päättyy. Yksi askel lähemmäs kavereiden erkaantumista, kun kaikki lähtevät omille poluilleen. Mutta onneksi, myös yksi askel lähemmäs kauan odotettua ja ansaittua kesälomaa.

Tunteita, niin erilaisia

Odotusta, toiveita, pelkoa

Jännitystä, epävarmuutta, iloa
Tunteiden pyörremyrskyä
Tänään elämä hymyilee, on kuin paistaisi aurinko
Huomenna kaikki synkkenee ja minut valtaa paha olo
Miten voin olla niin erilainen tänään?
Aivan kuin eri ihminen

Toiveita ja unelmia
Haaveita ja kuvitelmia
Tulevaisuus kuin satumaa
Kuvitelmissani teen siitä omannäköiseni
Juuri sellaisen kuin haluan

Nuoruus, joka kestää niin vähän aikaa
Aikaa, jota ei myöhemmin takaisin saakkaan
Juoksen niin kovaa kuin pääsen jaloistani 
Nauran niin kovaa, että sattuu mahaani
Suljen silmäni, nautin 
Suljen silmäni, tunnen
Avaan silmäni, näen
Avaan silmäni, koen
Nuoruus on minun

Kohtaamisia

Eeva Rohaksen kirjoittama romaani Syvä pää kertoo kolmen eri henkilön tarinan: Teini-ikäisen uimarin Fannyn, kolmikymppisen Susannen, sekä Fannyn isän Janin tarinan.

Huippulahjakkaan Fannyn uintiura päättyy yhtäkkiä nöyryyttäviin uintikisoihin. Hänen päässään pyörii paljon sekavia ajatuksia, epävarmuutta ja paineita uinnista sekä siitä, mitä muut ajattelevat. Päättäväinen Fanny vaikuttaa perfektionistilta. Kaikessa täytyy olla paras, ja kaikki täytyy tehdä kunnolla, mutta heti yhdenkin epäonnistumisen jälkeen luovutetaan.

Susanne on kohta keski-ikäinen sinkku. Hän asuu vielä kotonaan vanhempiensa luona. Siivoojan töitä tekevä Susanne pohtii elämäänsä ja suhteitaan. Hän päättää hankkia itselleen reborn-nuken, joka on aivan kuin oikea vauva. Hän hoitaa nukkea, tuudittaa sitä ja pitää kuin omana lapsenaan.

-Sinä olet fiksu tyttö. Miksi sinun täytyy keksiä tällaista hulluutta itsellesi? 

-Ei se ole hulluutta

-On minusta. Laittaa nyt rahaaa nukkeen

-Se on reborn-vauva, Susanne korjasi

-Mikset hommaa oikeaa?

Susanne veti kasvoilleen ohuen hymyn.

-Se on oikea. Oikea taideteos.

Eläinlääkäri Jan on Fannyn isä. Fannyn äiti on kuollut, joten Jan on yksinhuoltajaisä. Ilman kumppania eläminen ei ole helppoa, ja Jan kaipaa rakkautta. Kun Fanny lopettaa uinnin, se tulee Janille suurena yllätyksenä. Hän yrittää saada Fannyn takaisin altaalle, mutta tyttö on päättänyt todellakin olla menemättä enään veteen.

Nämä kolme henkilöä kohtaavat lomalla auringon alla, kun Susanne päättää palata entisen miesystävänsä luokse, ja Fanny ja Jan lähtevät rentoutumaan lämpimään. Jan tutustuu kauniiseen yksinhuoltajaäitin, Susannaan. Fanny pohtii valintojaan, samalla kun hän yrittää saada kirjoitettua äidinkielen tekstiä. Susanne palaa töihin hotellin kioskille. Hotellilla henkilöt kohtaavat eri tilanteissa, eikä epävarmuudelta ja tietämättömyydeltä vältytä.

Vesi kimaltaa. Miltähän tuntuisi aurinko olkapäillä, ja pinnan alla veden hiljaisuus? Fanny pysähtyy miettimään. Tai kämmenmiekan sivallus vedenkalvon läpi ja sata metriä niin kovaa kuin jaksaa? Ei, hän lisää mielessään heti perään. En mene veteen enään koskaan.

Kirja kuvaiee tapahtumia, tunteita, sekä ajatuksia paljon. Siinä kuvaillaan mielestäni ehkä liikaakin, jolloin lukemisesta tulee hieman tylsää ja juoni ei etene. Kuvaileminen on onnistunut kuitenkin henkilöiden kohdalla. Janin, Susannen ja Fannyn ajatukset tulevat selviksi, ja se auttaa tarinan ymmärtämisessä. Itse uimarina pystyn myös samaistumaan Fannyyn, mikä teki lukemisesta mielenkiintoisempaa

Syvä pää käsittelee paljon tunteita. Erilaisia tunteita, mutta enemmänkin negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Paineita tulevaisuudesta ja siitä, ehtiikö kaiken haluamansa saavuttaa elämässä. Kaipuuta menneisyyteen ja vanhoihin aikoihin. Myös itsensä etsimistä ja oman juttunsa löytämistä, erityisesti Fannylla. Ajatuksia onnistumisesta ja pelkoa epäonnistumisesta.

Kirja yhdistää onnistuneesti nämä kolme henkilöä ja heidän elämäntilanteensa. Kirja huipentuu Janin, Fannyn ja Susannen kohtaamiseen sekavissa ja huolestuneissa merkeissä, kun Janin uuden naisystävän Susannan lapsi päätyy hoitoon Susannelle. Tiedossa on väärinkäsityksiä ja epävarmuutta.

Onko älypuhelimista hyötyä vai haittaa?

IPhone 4, iPhone 5s, Samsung Galaxy mini, Samsung Galaxy s4 vai Nokia Lumia? Mikä on paras, millä pääsee nopeiten nettiin, mikä näyttää kaikista hienoimmalta, missä on parhain kamera? Nuorison tärkein esine, älypuhelin näkyy nykyään katukuvassa lähes poikkeuksetta. Kahvilla ollessa lisäillään kuvia Instagramiin, ja kadulla kävellessä selataan Facebookia. Illalla ennen nukkumaan menoa jutellaan Whatsapissa kavereille. Viimeisten kolmen vuoden aikana älypuhelimet ja sosiaalisen median käyttö on kasvanut huimasti. Puhelimia räplätään sopivan tilaisuuden tullen, päivitetään, kommentoidaan ja tykkäillään. 

Älypuhelimista saa paljon iloa ja hyötyä. Kavereihin voi olla yhteydessä missä ja milloin vain. Pari kosketusta puhelimeen, ja ystävä Amerikassa saa viestin omaan puhelimeensa muutamassa sekunnissa. Yhteydenotto varsinkiin kaukana asuviin ystäviin on helpottunut, kun ei tarvitse maksaa suuria maksuja tekstiviesteistä. Nettiyhteyden kanssa viestienkin lähettely on ilmaista.

Uusiin ihmisiin voi myös tutustua sosiaalisen median kautta. Kun näkee Instagramissa kiinostavan näköisen henkilön, lähettää hänelle Kik-viestin. Juttelessa jonkin aikaa, ja henkilö osoittautuu todella mukavaksi. Toisaalta, ikäviäkin esimerkkejä on olemassa. Joku saattaa mennä haukkumaan toista tai esiintyä väärällä henkilöllisyydellä. Varoitukset netissä liikkuvista sairaista ihmisistä pätevät edelleen. Henkilö, joka väittää olevansa 16-vuotias poika Helsingistä saattaakin olla 50-vuotias mies jostain ihan muualta. 

Tedonhaku on helpottunut moninkertaisesti älypyheliemien avulla. Netistä saa vastauksen melkein jokaiseen kysymykseen, ja jos puhelimessa on netti, pystyy löytämään haluamansa tiedon silmänräpäyksessä. On paljon helpompaa, kun tietoa voi hakea muuallakin kuin tietokoneen äärellä. 

Etenkin nuorilla puhelin on kuitenkin kädessä huomattavan usein. Kavereiden kanssa saatetaan istua ja räplätä puhelimia sosiaalisessa mediassa, vaikka samaan aikaan voisi olla "oikeasti" sosiaalinen ja viettää aikaa kaverin kanssa. Parhaat hetket halutaan ikuistaa ottamalla kuvia, ja niitä räpsitään aina sopivan hetken tullen. Ovatko muistot kuitenkaan aitoja, jos kuvaamissessiosta tulee oikeaa hetkeä isompi asia?  

Vaikka älypuhelimet helpottavat arkea ja tuovat viihdettä ja tekemistä tylsiin hetkiin, niiden käyttöä voisi vähentää. Vietän itsekin liian paljon aikaa puhelimella. Illat hurahtavat helposti ohi, kun selailen Instargamia tai internettiä. Pystyn olemaan ilman puhelinta, mutta en tee sitä tarpeeksi usein. Uskon, että moni muu on samassa tilanteessa. Vaikka älypuhelimesta on paljon iloa ja hyötyä, monissa tilanteissa olisi hyvä laittaa puhelin kiinni ja keskittyä johonkin muuhun asiaan, esimerkiksi ihmiseen, joka on lähellä.